hard time for some resolution

 loppuis tää loputtomalta tuntuva talvi jo.

vaikka oikeastaan kylmyys on sen ainoa huono puoli. on nautinnollista kun on joku ulkoinen (teko)syy sille että voi vaan lukittautua neljän seinän sisälle päiviksi potematta siitä sen suuremmin huonoa omatuntoa.

kesällä tuntuu aina siltä että olisi pakko olla jossain vaikka väkisin. lähteä puistoon esittämään lukevansa kirjaa, esittämään ettei mua häiritse istua yksin keskellä keskustaa kahvi kädessä ja tyhmän näköisenä, esittämään puhuvansa puhelimessa jollekin ja sopivansa tapaamista kun on kävellyt saman paikan ja samojen ihmisten ohi jo kymmenen kertaa kun kadut loppuu aina tässä kaupungissa kesken.

yksinäisyys ei koskaan häiritse mua ulkomailla, siellä tuntuu aina olevan joku selittämätön hyvä syy sille miksi on yksin katselemassa ihmisiä tai yksin lukemassa lehteä kahvilassa. "muuten vaan" ja "ilman mitään erityistä syytä" on täysin päteviä syitä.